Terapeutin työ

Ammattiterapeutit ovat moniosaajia. Asiakassuhteet voivat kestää vuosia ja siten heistä tulee usein varsinaisen työnsä ohella myös ihmissuhdeongelmien kuuntelijoita. Tästä huolimatta hoitotyötä tekevillä on usein vaikea pyytää apua itselleen. Tutkimustulosten mukaan lähes joka toinen auttamistyötä tekevä terapeutti on joskus kokenut henkistä uupumusta, joka kolmas on kärsinyt univaikeuksista ja ollut huolissaan omasta terveydestään. Lähes yhtä yleisiä tunteita on liian suurten vaatimusten kohtaaminen. Tutkimuksissa on selvinnyt, että työssä viihtymistä ja jaksamista lisäävät hyvät ystäväverkostot, hierontahoidot, kontaktit muihin alan ihmisiin, rennon huumorin ottaminen mukaan työhön ja vapaa-aikaan, sekä hyvä parisuhde. Lisäksi jaksamista edesauttavat täydellinen irrottautumisen mahdollisuus päivätyöstä omalla vapaa-ajalla, jota tulisi olla riittävästi, positiivinen asenne, sekä hyvät omat tunnekokemukset esimerkiksi työssä onnistumisesta. Ennen kaikkea tulee kiinnittää huomio omaan fyysiseen kuntoon.

Ammatillinen kehitys ja valmiudet vaikuttavat siihen miten ja kuinka paljon hoitotyö kuormittaa tekijäänsä ja kuinka haasteista selviydytään. Mitä enemmän kokemusta terapeutti työsarallaan kerää, sitä paremmin hän hallitsee kokonaistilanteet ja työ rasittaa häntä vähemmän. Kokenut toimii aloittelijaa intuitiivisemmin, reagoi herkästi asiakkaan terapiatilanteessa antamiin viesteihin ja hän kykenee luovuutensa varassa mukauttamaan työtapansa asiakkaan tarpeisiin. Onnistumisten ja hyvien kokemusten myötä terapeutin ammatillinen itsetunto vahvistuu. Tämä on tärkeä osa ammatillista kehitystä. On myös hyvä pitää mielessä, että terapeutin oman elämän laatu heijastuu välittömästi joko positiivisesti tai negatiivisesti hänen hoitotyöhönsä.

Itsehoito, pohja työssä jaksamiselle

Pidä hyvää huolta itsestäsi, niin sinulla riittää voimavaroja huolehtia vastuullisesti toisista ihmisistä. Hoitotyötä tekevän terapeutin täytyy kehittää sopivat työtavat ja työajat. Elämään tulee sisältyä paljon muutakin, kuin pelkästään työtä. Harrastusten parista löytyy jokaiselle sopivia rentoutumiskeinoja. Joku harrastaa tekemällä jotain käsillään, toinen pitää musiikista, lukemisesta, maalaa, piirtää tai valokuvaa … mahdollisuuksia on lähes rajattomasti. Matkustelu, urheilu, käyminen eräretkillä, kalastelu, mökkeily ja on niitäkin, jotka saavat voimaa hiljaisuuteen vetäytymisestä. Vapaa-ajan viettäminen perheen ja puolison kanssa tasapainottaa raskasta työtä. Hyvien ystävien tapaaminen on vaihtelua arjessa. Sopivasti jaksotetut lomat antavat tervetullutta vaihtelua ja auttavat jaksamaan pitkiä työjaksoja.

Liikunnan tulee kuulua jokaisen terapeutin päivä- tai ainakin viikko-ohjelmaan. Liikkuminen on päättäväisyyttä vaativaa ja tavoitteellista toimintaa, jota harrastetaan kehon ja mielen hyvinvoinnin vuoksi. Sellainen ajankäytön suunnitelma, jossa työhön käytettävä aika ja vapaa-aika jaksotetaan pidemmältä ajanjaksolta kerrallaan, helpottaa työssä jaksamista. Tällä tavalla työn ja levon rytmitys on helpompaa toteuttaa. Tällainen tapa rytmittää aikaa helpottaa elämän suunnittelua ja etukäteen voidaan paremmin ottaa huomioon sekä kanssaihmiset, että omien harrastusten mahdollisuudet.

Terapeutin työhön vaikuttaviin rasitustekijöihin voidaan lukea myös muutokset elinolosuhteissa. Tällaisia ovat esimerkiksi muutto, muutokset perhesuhteissa, omat tai omaisten sairaudet jne. Tunne ammatillisesta yksinäisyydestä voi työnohjauksesta huolimatta joskus herättää avuttomuuden tunteita. Asiakasmäärän ollessa suuri, tahtoo päivittäinen liikuntakin jäädä vähiin, mistä voi olla seurauksena unettomuutta, fyysisen kunnon laskua ja huolta omasta terveydestä. Terapiatyötä tekevän täytyy tehdä ratkaisut omassa elämässään. Joskus on viisasta pitää tauko ja palata työhön ongelmien jälkeen, kun voimavarat sen sallivat. Loppuun palaminen ei auta ketään.

Ethän pelkää muutoksia

Terapiatyötä tekevän on mietittävä, mihin rajaan asti stressi on normaalia ja hyödyllistä. Voi olla, että on tullut aika vaihtaa tehtävää, tai aika suunnitella uudelleen niitä tehtäviä joita työ sisältää. Ammatin tuoman kokemuksen myötä terapeutti voi haluta erikoistua esimerkiksi tietyntyyppisiin asiakkaisiin. Joskus täytyy ratkaista, jatkaako hän yleensäkään pelkästään asiakastyössä. Vaihtelua voi tuoda mm. työnohjauksen antaminen, samoin myös sen vastaanottaminen. Kiinnostaako terapeuttia esimerkiksi lisäkouluttaminen, kirjoittaminen tai tutkimustyö.

Vaihtelua työntäyteiseen asiakastyöhön tuo kongresseissa käyminen ja erilaiset lisäkurssit. Kollegojen tapaaminen virkistää, sillä vertaistuen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Työ-ympäristön viihtyisyys ei myöskään ole toisarvoinen seikka. Sekä terapeutin itsensä että hänen asiakkaittensa vuoksi työ-ympäristöstä on syytä muovata sellainen, että siinä tuntee olonsa viihtyisäksi. Miellyttävä ympäristö vetää puoleensa ja antaa voimia.

Negatiivisuus ja turhat pelot verottavat voimavaroja

Terveellä tavalla tehty oman työn arviointi on aina paikallaan, mutta liika kriittisyys aiheuttaa stressiä. Onpa kysymys kirurgista tai terapeutista, niin jokainen juuri valmistunut henkilö aloittaa työnsä ensimmäisestä tapauksesta. Työn juuri aloittanut terapeutti voi kokea stressiä, jos hän kokee epäonnistuneensa ensimmäisessä hoitosuhteessa ja tällainen voi johtaa helposti kauaskantoiseen epävarmuuden tunteeseen. Kaikenlainen oman pätevyyden epäily rasittaa hoitajan jaksamista, eikä se johda mihinkään jos alkaa epäillä työnsä tuloksellisuutta. Todellinen käytännön työ on aivan erilaista, paljon monimuotoisempaa ja mielenkiintoisempaa, kuin käsikirjoista saatu tieto. Pettymykset ja itsesyytökset eivät ole harvinaisia, mutta on turhaa antaa epäonnistumisen nakertaa itseluottamusta. Vastoinkäymiset pitää ottaa vastaan nöyrästi. Ne tekevät vahvemmaksi, kun niistä ottaa opikseen.

Täydentäviä hoitomenetelmiä työssään käyttävä terapeutti mittaa onnistumista asiakkaan edistymisellä ja tyytyväisyydellä. Asiakkaan tarve voida paremmin on kaiken hoidon perusta, mutta tulee muistaa, että asiakkaan täytyy ottaa myös itse vastuuta oman elämän muutoksista. Hoitosuhde ei ole tasapainoinen, jos ylimitoitetut vaatimukset kohdistetaan yksinomaan terapeuttiin.

Läsnäolon ja irrottautumisen taito

Kokemus tuo taitoja, jotka auttavat jaksamaan. Yhtäältä emotionaalinen läsnäolon taito ja toisaalta nopea irtipäästämisen taito hoitotilanteen mentyä auttavat jaksamaan. Tämä ei tarkoita, että terapeutti olisi välinpitämätön. Irrottautumisen taito kasvaa tekemisen myötä ja näin riittää voimavaroja antaa apua useammille asiakkaille. Tämän taidon perustana on vankka itsetuntemus, jota työnohjaus on hionut.

Tutkitusti pitkäaikainen ylirasitus heikentää hoitotyön laatua ja tuloksellisuutta. Stressin seurauksena syntyy kielteisiä ajatuksia joita ovat esimerkiksi pessimismi ja kyynisyyden kasvu, sekä tunne omasta ennenaikaisesta vanhenemisesta. Tunnista ne heti ja ryhdy toimeen, ennen kuin nuo tekijät tuhoavat työsi.

Kartoita itsehoitotarpeesi

Yhdysvaltalainen psykoterapeutti Michael J. Mahoney on laatinut seuraavanlaisen kysymyslistan hoitoalalla olevan itsehoitotarpeen arvioimiseksi. Jokaisen terapeutin on hyvä käydä aika ajoin kysymykset läpi itsekseen. On rakentavaa keskustella aiheesta myös muiden, samalla alalla olevien kanssa, jolloin syntyy mahdollisuus verrata omia kokemuksia vastaavanlaisia kokemuksia saaneiden kanssa. Vastauksista saat viitteitä siitä, mitä tarvitset jaksamisesi tueksi.

Lue kysymykset läpi hitaasti ja ajatuksella:

• Miten tyytyväinen olet enimmäkseen?
• Millaiselta olosi tällä hetkellä tuntuu?
• Kenestä tai mistä pidät?
• Tunnetko itsesi terveeksi tällä hetkellä?
• Pystytkö pyytämään ja ottamaan vastaan apua toiselta ihmiseltä?
• Miltä työsi tuntuu?
• Lepäätkö ja rentoudutko riittävästi?
• Tuntuuko sinusta että olet pidetty ja arvostettu?
• Pelottaako tai ahdistaako sinua jokin?
• Mistä saat merkitystä elämällesi?
• Annatko itsellesi anteeksi?
• Mitä toivot itsellesi?
• Tunnetko usein olosi yksinäiseksi?
• Mikä saa sinut tuntemaan iloa ja hyvälle tuulelle?
• Mistä et puhuisi kenellekään?
• Miltä sinusta tuntuu, kun katsot itseäsi peilistä?
• Mitä voisit tehdä enemmän hoitaaksesi itseäsi?
• Kenen kanssa voisit puhua kahden kesken?
• Nauratko usein? Itketkö usein?
• Kuinka rehellinen olet itseäsi kohtaan?
• Minkä tyyppisestä musiikista pidät? Minkälaisesta liikunnasta pidät?
• Jos voisit muuttaa kolme asiaa elämässäsi, mitkä ne olisivat?

Pätevä ammattiauttaja / loppusanat

Täydentäviä hoitomenetelmiä työkseen tekevää terapeuttia motivoi työn ainutlaatuisuus ja tuloksellisuus. Toisaalta terapiatyö opettaa käsittelemään tunteita, sekä vuorovaikutus- ja yhteistyö-ongelmia, joten tehtävä on emotionaalisesti kuluttavaa. Näistä syistä päivän työtapahtumien ei pidä antaa jäädä vaivaamaan työn ulkopuolella. Irrottautumisen taito auttaa jaksamaan vaativassa tehtävässä. Luo itsellesi rutiinit. Esimerkiksi työasuun vaihtaminen voisi tarkoittaa sinulle terapeutin ”rooliin” siirtymistä, jolloin otat kaiken ammattitaitosi käyttöön ja jaat sen asiakkaasi parhaaksi. Työajan päätyttyä siirryt vapaa-aikaasi, jolloin jätät työkuvioiden mukana tulleet haasteet työhuoneen ”naulakkoon”.

Terapeutti on erikoisosaamisen ammattilainen, jolle asetetaan henkilökohtaisia laatuvaatimuksia, mm. jatkuva itsensä ja ammattitaitonsa kehittäminen. Koulutuksen myötä terapeutista kehittyy moniosaaja. Koulutus ja työn haasteellisuus muovaavat täydentävien hoitomuotojen terapeutista ammattilaisen, jonka työ on tuloksellista ja kansan keskuudessa erittäin arvostettua.