Valikko Sulje

Suomen Opetusministeriö ja luontaisalan koulutus

Nimenomaan Suomessa on luontaisten hoitomenetelmien ongelmaksi pinttynyt sellainen kuvitelma, että luontainen tapa hoitaa liittyisi johonkin seuraavista; enkeliterapiaan, yksisarvisiin, ”kätten päälle panemisiin”, astrologiaan, okkultismiin ja niitä tekevät noudattaisivat vähintäänkin ”foliohattujen mantraa” jne. ! Koululääketieteen patriarkat ovat pujahtaneet tällaisen näkemyksen taakse syystä, että he itse toimivat tämän harhan liikkeelle panevana voimana. Tällaiseen harhakuvitelmaan perustuen Suomen ministeriö on ryhtynyt jo 2008 ajamaan puoskarilaiksi ristimäänsä aloitetta. Suomessa tahallisesti aliarvioidaan ja mustamaalataan hoitoja, jotka ovat laajalti toisissa EU-maissa sekä niiden lääkäripiireissä hyväksyttyjä hoitomuotoja. Kun vilkaisemme historiaa niin se todistaa, että ennen 1900- luvun alussa startannutta lääketeollisuutta jokainen lääkäri oli luontaislääkäri. Historia osoittaa myös sen, että he jotka lähtivät rahan houkuttelemina tukemaan kemian lääketeollisuutta, ryhtyivät pilkkaamaan niiden lääkäreiden työtä ja samoja menetelmiä joita he olivat myös itse aikaisemmin käyttäneet. Nykylääketieteen käyttämien lääkkeiden ”resepteistä” osa on luonnolta ”varastettujen kasvien reseptejä” jotka he valjastivat tuotannollisista syistä kemialliseen muotoon; Digitalis – Sormustinkukasta, morfiini ja codeiini Unikosta, salisyylihappo useista kasveista mm. pajun kuoresta jne. . Toisin sanoen joitakin  luontaislääketieteen menetelmiä käyttäneitä lääkäreitä alkoi houkutella lääketeollisuuden rahamarkkinat enemmän, jonka seurauksena he unohtivat luonnon ja ihmisen elinvoiman kunnioittamisen. 1900- luvun alkuvuosikymmeninä ja sen jälkeen lääkkeiden kemiallinen tuotanto on vain kasvanut. Totuuden nimissä on myös sanottava, että kemiallisten lääkkeiden käytöllä on joskus myös puolensa. Kuitenkin tällä ”lantilla” on nykyisin sellainenkin epä-ettinen puoli, että jos tutkimuksissa löytyy kehon toimintoihin vaikuttava kemiallinen aine, lääketeollisuus haluaa että kemialliselle löydölle keksitään aivan oma diagnoosi, eli uusi tauti. Marssijärjestys on selkeästi väärä ja moraalisesti arveluttava! Kolesrerolilääkkeet ovat tästä oivallinen esimerkki. Samassa suhteessa, kuin lääketeollisuus tuotteineen on kasvanut, on luontaisten tuotteiden ja hoitomuotojen harkittu mollaaminen lisääntynyt. Mielenkiintoista tässä kaikessa on pohtia sitä, miksi lääketeollisuus ja sen myyntiketjut kokevat edelleen tarpeelliseksi julkisesti aliarvioida heidän itsensä mielestä niin ”heikosti”, jos ollenkaan toimivia ja mitättömiä luontaisia hoitoja. Aivan yhtä mielenkiintoista on pohtia sitä, miksi tuo asenne ei ole vähentänyt suomalaisten intoa käyttää luontaisia hoitomenetelmiä terveytensä ylläpitämiseksi ! Suomen ministerit eivät ole kuitenkaan kiinnostuneita näitä hoitoja antavien terapeuttien koulutuksen tasosta, paitsi toetamalla, että se ei riitä. Heitä on kiinnostanut vain niiden näkemys, jotka edustavat lääketeollisuutta.

Suomen hallitukseen lonkeroitunut lääketiede on rintamana estämässä luontaisalan koulutusta ?

Suomen kokonaisvaltaisen terveydenhuollon keskusliitosta on tehty kaksi vierailua Helsinkiin, Suomen opetusministeriöön, tavoitteena tavata opetusministeri ja keskustella hänen kanssaan luontaisalan koulutukselle asetettavista raameista, koulutuksen kriteereistä ja niiden järjestämisestä Suomessa. Molemmilla kerroilla opetusministerin tapaamiselle on ollut etukäteen sovittu tarkka päivämäärä ja kellonaika. Kumpikaan vierailu ei johtanut tuloksiin, sillä opetusministerin sihteeri ilmoitti molemmilla kerroilla, että ministerillä ”ei ollut mitään tietoa kyseisestä vierailusta”! Yksikin kerta tällaista kohtelua olisi ollut melkoinen osoitus Suomen ministeriön kyvystä tehdä tapaamissopimuksista sekä ministeriön muista käytänteistä. Näin he toimivat kuitenkin kahdesti peräkkäin, mikä osoittaa ministeriön aliarvioivan alaa ja osoittaa tarkoitushakuisuutta, sillä samaan aikaan kun opetusministeri loistaa kahdesti poissaolollaan sovituista tapaamisista, luontaishoitajia syytetään koulutuksen puutteesta! Niinpä olemme toistaiseksi jättäneet tällaisen ministeriön opetusministereineen ”tärkeämpien tehtäviensä äärelle”. Jos yliolkainen ja halveksiva asenne olisi heikentänyt luontaisten hoitomuotojen tehoa, ne olisivat ”kuolleet jo sukupuuttoon” kaiken tällaisen sabotaasin keskellä. Suunta on kuitenkin jo vuosikymmeniä ollut täysin päinvastainen. Kansanterveyttä ylläpitävä luontaisala on hyvinvointiala, joka kasvaa ja voi erittäin hyvin. Niinpä suhtaudumme keskusliitto KTKL ry:ssä luontaisten hoitomuotojen koulutuksen kehittämiseen kunnianhimoisesti pitäen työtämme erityisen arvokkaana tehtävänä. Mallia alan koulutuksen kehittämiselle löydämme muualta Euroopasta. Esimerkiksi Sveitsissä luontais-alan koulutus on Sveitsin ammattiyhdistyksen ja hallituksen tukemaa sekä yliopistotasoista, sisältäen myös lääketieteen opinnot, joiden vaatimus- ja opintopistetaso ylittävät reippaasti suomalaisen sairaanhoitajan opintovaatimukset. Suomalaisen sairaanhoitajan opintokokonaisuus ei riitä Sveitsin valtion hyväksymälle luontaishoitajalle. Pelkkää sairaanhoitajaakaan siellä tosin ei pidetä lääkäreiden juoksutyttöinä.

Suomessa ei ole minkäänlaista oikeaa perustetta koululääketieteen nuivalle asenteelle. Heidän omassa työkentässään on asetelma jossa lääkärit ja psykiatrit, saatuaan virallistetun koulutuksen ja valmistuttuaan, vaikuttavat omissa karsinoissaan. Kukaan ei nimittele psykiatreja yksisarvisiksi tai foliohatuiksi, vaan heillä on selkeä koulutuksensa omaan tehtäväänsä. Suomen päättäjät haluavat kuitenkin estää laillistavan koulutuksen luontaisalan edustajilta. Sujuvasti suljetaan korvat myös siltä tosiasialta, että suuri määrä luontaishoitajia on hankkinut lääketieteen peruskoulutusta. Erittäin suuri määrä luontaisalalla opiskelleista ja sieltä valmistuneista terapeuteista on lisäksi virallisen lääketieteellisen koulutuksen saaneita,  Valviran rekisteriin kuuluvia ammattilaisia, eikä tämä tosiasia ole muuttunut miksikään. Koululääketieteen suomalaisia edustajien ja ministeriön ”laillisia toimia” voi vain ihmetellä, sillä ´puoskarilakiaan` laatiessa heitä ei lainkaan kiinnosta keskustelu luontaisalan hallitsevien ja siellä toimivien tahojen kanssa. Ovatko koululääketieteen edustajat ministereineen Suomessa katsoneet kristallipalloa joka uskottelee, että he ovat jo syntyessään saaneet lahjan olla riittävän tietoisia aiheesta kuin aiheesta. Edes luontaisalaa koskevia lakejakaan laatiessa heidän ei tarvitse keskustella luontaisalan asiantuntijoiden kanssa … eikö todellakaan !!! Toisin on muualla EU:ssa.

error: Content is protected !!