Valikko Sulje

Fluori, suuri valhe

Fluoroosi
Hampaiden vaurioituminen

Fluori – suuri valhe

Fluori on myrkky. Se ei ole ravintoaine. On hämmästyttävää, että fluoria käytetään valmisteissa, joita pannaan suuhun ja niellään, vahingossa tai tahallaan. Hammastahnoissa käytetty fluori on natriumfluoridia, alumiiniteollisuuden jätettä. Veteen lisätään (mm. Irlannissa, USA:ssa,  Englannissa ja Kiinassa) hydrofluoropiihappoa tai silicofluoridia, jotka ovat lannoite- ja lasiteollissuuden jätetuotteita. Tämä fluori on 20-25 kertaa myrkyllisempää kuin pohjavesien kalsiumfluori.

Ihmiset altistuvat fluorille elleivät tietoisesti osaa sitä välttää. Suomessa ei (enää) lisätä fluoria vesijohtoveteen, mutta sitä on pohjavedessä alueittain vaihtelevia määriä. Fluoria lisätään hammastahnoihin, suuvesiin ja hammaslankoihin. Lapsille fluoria syötetään jopa tabletteina ja hammaslääkärit käsittelevät hampaita fluorilla. Fluoria on myös lääkkeissä, virvokejuomissa, oluessa, hedelmämehuissa, teollisuuden saasteissa, tupakansavussa ja erilaisissa tuholaismyrkyissä. Pohjaveden luonnollinen fluori on ihmiselle harmittomampaa kuin se mitä ihminen itse tuottaa, mutta myös luonnollisesti esiintyvän fluorin alueilla ihmiset sairastuvat fluoroosiin, mikä johtaa selkärangan epämuodostumiin, lihasten surkastumiseen ja halvauksiin.

Fluori on myrkyllisempää kuin lyijy ja vain hiukan vähemmän myrkyllistä kuin arsenikki (Clin Toxicol Commerc Prod, 1984). Fluoria on käytetty tuholaismyrkkynä sekä home- ja rotanmyrkkynä. Noin viisikymmentä vuotta sitten sitä pidettiin erittäin myrkyllisenä teollisuusjätteenä, jonka eliminoimiseksi kehitettiin kalliita menetelmiä. Jäteongelma sai ainakin osittaisen ratkaisun, kun  Australiassa, Uudessa Seelannissa, USA:ssa ja Englannissa fluoria ryhdyttiin lisäämään vesijohtoveteen.

Fluori tunkeutuu koko elimistöön. Fluorin pieni fluoriini-ioni on hyvin ärhäkkä ja pystyy tunkeutumaan kehon jokaiseen soluun (GL Walbott et al, Fluoride: The Great Dilemma, 1978). Se häiritsee kalsiumin ja fosforin aineenvaihduntaa, sekä yhdistyy myös magnesiumin ja mangaani-ioneihin. Näin fluori pääsee vahingoittamaan monen sadan, ihmisen terveydelle tärkeän entsyymin toimintaa. Entsyymijärjestelmien murtuminen häiritsee vuorostaan hiilihydraattien aineenvaihduntaa, luun muodostumista ja lihasten toimintaa. Kaikki kehon elintoiminnot ovat riippuvaisia entsyymeistä. Fluori saavuttaa helposti luut ja pehmytkudokset, aivot ja jokaisen sisäelimen. Tuloksena voi olla laaja kirjo toksisia (myrkyllisiä) oireita.

Fluori ei poistu nopeasti elimistöstä. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että fluorilla on taipumus kertyä etenkin luustoon, mutta myös pehmytkudoksiin. Noin puolet päivittäisestä fluoriannoksesta jää kehoon, koska terveetkään munuaiset eivät pysty eliminoimaan sitä kokonaan. Loppu imeytyy luihin, hampaisiin, sisäelimiin jne. Kun fluorin kasautuminen alkaa lapsena, se saavuttaa toksisen rajan 38 vuodessa ja alkaa vahingoittaa luustoa. Siten monet ihmiset saavuttavat elinaikanaan huomattavan korkean myrkytystason.

Fluori ja entsyymit. Fluorin vaikutuksesta toiset entsyymit aktivoituvat, toiset estyvät. Tutkimusten mukaan jopa 66 entsyymiä 83:sta (Judd GF, Good Teeth Birth to Death, Glendale, AR: Research Publications, 1997, s. 19, 53) tuhoutuu kokonaan. Lipaasit (tärkeitä rasvan ruuansulatuksessa) ja fosfataasit (tarpeen fosfaattien pilkkomisessa) ovat fluorille erityisen herkkiä. Kun fluorin kertyminen on aiheuttanut luustoon fluoroosia (tila johon liittyy selkäkipua ja josta kehittyy osteoporoosi ja niveltulehduksia), johtaa entsyymien häiriintyminen seuraavaksi lihasten heikkouteen, jopa surkastumiseen. Veren kolinesteraasi estyy 61 %:n verran jo hyvin pienestä fluorimäärästä (0.95 ppm, määrä joka on suositusten rajoissa; ppm = ”parts per million”), mikä vaurioittaa hermostoa. Toisten entsyymien häiriintyminen vahingoittaa luuston kasvua ja maksan toimintaa, toisten aiheuttaa syöpää ja muita vakavia sairauksia, sekä kätkytkuolemaa (J Biol Chem, 1984). Fluorin toiminta kehossa haittaa myös proteiinien muodostusta, josta voi seurata kromosomivaurioita ja allergisia iho- ja / tai suolisto-oireita.

Fluori aiheuttaa rauhasissa sekasortoa. Fluorin tunkeutuessa pehmytkudoksiin helpoimmin tunnistettava oire on huomattava yleinen väsymys, mikä usein yhdistetään kilpirauhasen vajaatoimintaan. Kilpirauhanen tarvitsee jodia tuottaakseen hormonia, joka pitää huolen siitä että aineenvaihdunta on sopivan vauhdikas. Fluori estää jodin saapumisen kilpirauhaseen, jolloin se ei voi toimia normaalisti ja aineenvaihdunta hidastuu. Lisäkilpirauhanen, joka säätelee kalsium- ja fosforiaineenvaihduntaa on erittäin herkkä fluorille, jonka saaminen voi johtaa liikatoimintaan. Aivolisäke säätelee myös kilpirauhashormonin tuotantoa ja sitä kautta kasvua. Kun eläimille on annettu fluorattua vesijohtovettä, niiden kilpirauhashormonin tuotanto on laskenut alle normaalin. Käpyrauhanen säätelee ihmisillä ja eläimillä vanhenemista ja melatoniinin tuotantoa; melatoniini huolehtii uni/valve syklistä. Kun hamstereille annettiin fluoria, niiden melatoniinin tuotanto laski aiheuttaen vakavia unihäiriöitä, ja niissä havaittiin ennenaikaista sukuelinten kypsymistä.

Fluori kertyy sydämeen, munuaisiin ja virtsarakkoon.  USA:ssa juomaveden fluoraus aloitettiin koeluontoisesti Grand Rapidsissa, Michiganissa jo 40-luvulla. Siellä on mitattu kaikkien aikojen korkein fluorikertymä – 8400 ppm – paikallisten ihmisten aortassa. Viisi vuotta veden fluorauksen aloittamisesta alueen sydäntautikuolemat olivat lähes kaksinkertaistuneet. Myös kuolleisuus syöpään, diabetekseen ja verisuonten kalkkeutumiseen oli huomattavasti lisääntynyt osavaltion muihin alueisiin verrattuna. Japanilainen tutkimus (1995) on osoittanut suoran yhteyden sydänvaurioiden ja hampaiden fluoroosin (fluorin kertyminen hampaisiin, jolloin hampaiden pinnasta tulee laikukas ja kuoppainen) välillä lapsilla, jotka joivat fluorisoitua vettä (taso 0,5 – 6.2 ppm).

Fluori ja immuunivaste. Tri John McLaren Howard (Lontoo, 1994) on havainnut, että kroonista väsymyssyndroomaa eli myalgista enkefalomyeliittia (ME) potevilla henkilöillä esiintyi valkosolujen liikkeiden heikkenemistä, kun he altistuivat hyvin pienille määrille fluoria. Fluori häiritsee myös fagosytoosia ja aiheuttaa ns. vapaiden radikaalien erittymistä levossa olevista valkosoluista. Tämä merkitsee, että fluori hidastaa ja heikentää juuri niitä soluja, joiden tehtävänä on kehon puolustus sairautta vastaan. Bakteerit, virukset, kemikaalit ja kehon omat vahingoittuneet tai syöpäsolut pääsevät silloin vapaasti mellastamaan. Pienet infektiot paranevat hitaasti ja voivat aiheuttaa vakavampia sairauksia. Juuri näin näyttää tapahtuvan kroonisessa väsymysoireyhtymässä. Syndrooman oireet ovat huomattavasti samanlaisia kuin ne, joita esiintyy fluorimyrkytyksen alkuvaiheessa.

Fluori on voimakas keskushermostomyrkky.  Fluori kerääntyy aivokudokseen ja nuoret ovat sen haitoille alttiimpia kuin vanhemmat. Tämä on käynyt ilmi sekä ihmis- että eläinkokeissa. Jo hyvin pienet määrät fluoria aiheuttavat aivoissa muutoksia. Nämä ilmenevät älykkysosamäärän alentumisena ja /tai oppimisvaikeuksina, ylivilkkautena ja muina käytöshäiriöinä, sekä motorisina häiriöinä, kuten raajojen spasmeina ja liikkeiden dysfunktioina (Fluoride, 1975, Townsend Letter for Doctors, 1996). Päänsäryt, huimaus, näköhäiriöt, muistin huononeminen, ajattelun huono koordinointi ja heikentynyt kirjoituskyky kuuluvat oireisiin (Vet Hum Toxicol, 1976; 21:4-8).  Fluori läpäisee siis veri-aivoesteen ja samalla näyttää tutkimusten valossa avaavan tien myös alumiinille, joka on hermoston rappeuttaja ja jota nykyään pidetään osatekijänä mm. Altzheimerin taudin synnyssä. Toisaalta fluori edistää myös lyijyn imeytymistä aivoihin. Tämä on todettu mm. USA:ssa alueilla, joissa veteen on lisätty silikofluoridia. Lyijy haittaa tiettyjen aivojen välittäjäaineiden, kuten dopamiinin ja serotoniinin tuotantoa; näiden taas katsotaan olevan tärkeitä väkivaltaisen, aggressiivisen ja autistisen käyttäytymisen ehkäisijöitä. Tätä fluoria on lisätty juomaveteen vsta 1954 sellaisissa paikoissa kuin Paducah, Kentucky ja Fayetteville, Tennessee, jotka ovat nousseet otsikoihin traagisten kouluampumakohtausten vuoksi. Silikofluoridi-lyijy-väkivalta-ketjun olemassaolon vahvisti myös tilastollinen tutkimus, jossa vertailtiin 25 Massachusettsin ja 129 Georgian kuntaa muuhun väestöön. Näissä kunnissa ihmisten veren lyijypitoisuus oli korkeampaa kuin muualla, ja vastaavasti niissä tehtiin myös väkivaltarikoksia muita enemmän. Tämä yhteys on havaittu myös Englannissa.

Fluori ja odottavat äidit. Keskushermosto kehittyy koko sikiökauden ajan ja jatkuu varhaisina elinkuukausina. Fluori pystyy tunkeutumaan istukasta sikiöön ja läpäisemään lapsen veri-aivoesteen. Kiinassa, missä syntyvyyden säännöstelyyn kuuluu lasten abortointi, sikiöiden aivokudoksesta on löydetty fluoria. Samalla on havaittu että aivojen hermosolujen erikoistuminen on ollut vajaata ja aivojen kehittyminen normaalista jäljessä. Sikiön aivojen ja älykkyyden vaurioituminen tapahtuu jo hyvin pienillä fluoripitoisuuksilla, määrillä jotka eivät ole äidille haitallisia. Äidin säännöllinen fluorihammastahnan käyttö, muutama hammaslääkärin lisäfluoraus ja ympäristön ja ravinnon fluorisaasteet voivat yhdessä tehdä lapselle korjaamatonta vahinkoa.

Fluori ja lapset. Lapset joutuvat jo varhaisina vuosinaan säälimättömän fluoripommituksen kohteeksi. Heille annetaan fluoria hammastahnassa ja tabletteina ja hammaslääkärissä ja ties missä. Kuitenkin fluorin PTD (probably toxic dose eli annos, jonka nauttiminen aiheuttaa hoitotoimenpiteen tai sairaalaan joutumisen) on niin pieni kuin 32-64 mg painokiloa kohti. Akuutteja myrkytystiloja on sattunut jo 0.1 – 0.8 mg annoksilla painokiloa kohti tai 6-48 mg annoksilla 60 kiloa painavilla aikuisilla. Nämä numerot koskevat puhdasta fluoria eivätkä ole sellaisenaan vertailtavissa esim. hammastahnan fluoriin, joka esiintyy yhdisteinä, esimerkiksi natriumfluoridina. Nykyisissä hammastahnoissa on kuitenkin niin paljon fluoria, että se riittää pienillä lapsilla ylittämään PTD:n. Jos 10 kiloa painava lapsi nielee 50 mg fluoria (vastaa noin kolmasosaa 100 ml:n tuubista 1500 ppm:n hammastahnaa), hän on jo todennäköisesti saanut toksisen annoksen. Pienten lasten intoa niellä hammastahnaa lisätään vielä vastuuttomasti höystämällä tahnat appelsiinin, purukumin tai mansikan makuiseksi.

Kiinassa vertailtiin 1990-luvulla kahta Shanxin maakunnan kylää joiden vedessä esiintyy kalsiumfluoridia, toisessa vain vähän (0.91 ppm), toisessa neljä kertaa enemmän (4.12 ppm). Jälkimmäisessä kylässä havaittiin huomattavasti enemmän hampaiden fluoroosia (86% vs. 14%) ja luuston fluoroosia, mutta erityisen merkittävät erot koskivat lasten älykkyyttä. Kummastakin kylästä valittiin 160 tervettä lasta joiden äiti oli asunut kylässä raskausaikana, ja lapsille tehtiin tavanomainen, 40 minuutin älykkyystesti. Korkean fluoripitoisuuden kylässä, Simassa, lasten älykkyys oli kauttaaltaa matalampi kuin vertailukylässä Xinghuassa; 69 tai sen alle oleva älykkyysosamäärä oli kuusi kertaa yleisempi Siman lapsilla, ja 120 tai sen ylittävä ÄO taas vastaavasti 26 % harvinaisempi (Chin J Control Endem Dis Suppl, 1991, Fluoride, 1996, Alive Can J Health Nutr, 1998). Muut tutkimukset Kiinassa ovat vahvistaneet tämän tutkimustuloksen. Niinpä Kiinassa on lasten älykkyyden suojelemiseksi ryhdytty poistamaan fluoria pohjavedestä.

Fluori alentaa lasten älykkyyttä ja heikentää oppimiskykyä, mutta se tekee paljon muutakin. Se aiheuttaa anemiaa ja hyvin usein ruuansulatuskanavan limakalvojen vaurioita sekä lapsilla ja aikuisilla ja siten mm. ärtynyttä paksusuolta, jopa verenvuotoa. Lukuisissa tutkimuksissa on todettu fluorin osuus lasten käytöshäiriöiden lisääntymisessä. Prof. Roger Masters raportoi konferenssissa 1998 (Washington) tutkimuksesta, joka koski 280 000:ta lasta Massachusettsissa; siinä todettiin yhteys lasten veren lyijypitoisuuden ja veden silikofluorauksen välillä. Fluori lisää lyijyn imeytymistä ja myrkyllisiä vaikutuksia. Samassa konferenssissa tri Phyllis Mullinix selosti tutkimusta, jossa testattiin kahta kortisonia lasten leukemian hoidossa; toisessa näistä oli mukana fluoriatomi ja tämä kortisoni aiheutti lapsissa ylivilkkautta. Seurantatutkimus osoitti näissä lapsissa huomattavan älykkyysosamäärän laskun verrattuna niihin lapsiin, joiden kortisonissa ei ollut fluoria.

Tämä kaikki tehdään lapsille – miksi? Että hampaisiin ei tulisi reikiä. Paljon terveempiäkin tapoja on. Lisäksi on ilmeistä että fluori ei edes tee sitä, mitä siltä odotetaan.

Fluori ei estä hampaiden reikiintymistä. Amerikassa, Kanadassa ja Uudessa Seelannissa tehdyt tutkimukset osoittavat, että fluoratun veden ja fluoraamattoman veden alueiden hammasmätätapausten määrissä ei ole eroa (Fluoride, 1990). Jotkut tutkimukset jopa toteavat, että lasten kariesta eli hammasmätää on vähemmän niillä alueilla, joissa vettä ei fluorata tai fluorataan hyvin vähän. (J Can Dent Assoc, 1987, Am J Phys Anthropol, 1989). Fluoratuilla alueilla hampaiden fluoroosia saattaa esiintyä yli kolmanneksella lapsista (Health and Homeopathy, 1998). 

Sveitsin Baselissa hammashoidon ja hammaslääkärien määrä enemmän kuin kaksinkertaistui vuodesta 1960, jolloin veden fluoraus aloitettiin, vuoteen 1970, täysin odotusten vastaisesti.  Samaan aikaan purentavirheiden korjaamiseksi tehdyt ortodontiset hoidot lisääntyivät 25 %. Purentavirheet ovat seurausta mm. fluorin hampaistossa aiheuttamista muutoksista.

Fluoria on sanottu meidän aikamme suurimmaksi tieteen valheeksi. Sen tehoa ei ole pitävästi osoitettu ja sen haitoista on kiistatonta tietoa. Se tiedetään myrkyksi ja USA:ssa tämä tieto jopa tunnustetaan liittämällä fluoria sisältäviin tuotteisiin, kuten hammastahnapakkauksiin, myrkkyvaroitus. Mutta kukaan ei valvo tai aseta rajoja fluorin käytölle, päinvastoin, sen huonosti informoituja lobbaajia on runsaasti hammaslääkäreissä ja lehdistössä. Kuitenkin fluorin käyttö on täysin tarpeetonta terveitä hampaita tavoiteltaessa.

Hammasmädän aiheuttaa huono ruoka. Kallolöydösten perusteella karies oli harvinaista antiikin aikaan, sitä esiintyi kolmessa hampaassa sadasta. Vasta 1600-luvulla karies alkoi yleistyä Euroopan maissa, ja nyt sitä on 80% :ssa hampaista. Hammasmätä on niin tavallinen tila, että sitä pidetään normaalina.

Karieksen yleistyminen johtuu ruokatottumusten muutoksista. Sveitsin eristyneiden vuoristokylien asukkaiden hampaiden tila huononi dramaattisesti, kun kyliin rakennettiin rautatie. Tutkimusten mukaan syynä oli se, että kyläläiset luopuivat täysjyväviljan käytöstä ja alkoivat ostaa kaupasta valkoista vehnää ja valkoista sokeria sekä näitä aineita sisältäviä valmisteita. Sveitsiläisten koululaisten karies väheni puoleen vuosina 1939-1945 jolloin ruoka-aineet, kuten valkoinen vehnä ja sokeri olivat säännöstelyn alaisia. Sodan jälkeen kariestapaukset lisääntyivät nopeasti entiselle tasolleen. Valkoinen sokeri on kemiallisesti lähes ”puhdas” aine, jossa ei ole lainkaan sokeriruo´on mehun vitamiineja ja mineraaleja (magnesium, kalium, kalsium, fosfori, rauta, seleeni, kromi, C-, B-vitamiinit jne.). Jäljellä on vain elimistöä ja psyykeä vahingoittava kemiallinen tuote. Jalostettu vehnä ei myöskään enää ravitse eikä suojaa, vaan on vahvasti allergisoiva aine.

Paras keino välttää kariesta on tarjota lapsille (ja aikuisille) täysipainoista, mahdollisimman puhtaasti kasvatettua ravintoa, täysjyväviljaa, täyssokeria eli sokeriruo´on mehusta kuivattamalla tehtyä sokeria, käyttää hammastahnaa jossa ei ole fluoria, varmistaa B 6- ja C-vitamiinin sekä magnesiumin, molybdeenin, kalsiumin ja boorinsaanti. Boori on fluorin luonnollinen vastalääke ja luuston kannalta tärkeä mineraali javälttämätön kalkin saannille.  On tärkeää varmistaa, ettei valmisruoissa ja vitamiineissa ole fluoria, ja välttää ei-orgaanisia kaupan mehuja ja jopa hedelmiä, koska niissä voi olla runsaasti tuholaismyrkkyjen ja lannoitteiden fluoria. Kuplivien virvoitusjuomien ja esim. makkaroiden fosfaatit edistävät fluorin ja alumiinin imeytymistä. On myös tärkeä välttää lääkkeitä jotka sisältävät fluoria – fluoripitoisuuteen viittaavat kirjaimet flu esiintyy vaikuttavan aineen nimessä.

Fluorimyrkytyksen varhaisia oireita

Tutkijat kävivät läpi 112 fluoroositapausta Ontariossa, Ohiossa, Italiassa ja British Columbiassa, Fluoride 1998.

Lihakset ja luusto: Artriitti (etenkin kaula- ja lannerangassa), lihaskipu, pistely, kyvyttömyys hallita raajoja.

Ruuansulatuskanava:Oireet ovat usein ensimmäisiä ja voivat olla hyvinkin ankaria; mahakipu, pahoinvointi, oksennus, vatsan turvotus, ripuli, ummetus, akuutit vatsaongelmat, suun tulehdukset.

Neurologiset: Migreenin kaltaiset päänsäryt, sumea näkö ja leijuvat laikut näkökentässä, kouristukset, lihasvärinä.

Hengitystiehyet: Nenään liittyvät ongelmat, nenäverenvuoto, emfyseema, astma.

Iho: Dermatiitti, tulehdusta hiusverisuonten ympärillä.

Muita oireita: Yskä, runsas lima, hengitysvaikeudet, suun haavaumat, ikenien verenvuoto, palpitaatiot, huimaus, univaikeudet, kova jano, liiallinen virtsaaminen, virtsatiehyiden ja virtsarakon vaivat, käsien ja nilkkojen ödeema, nivelkivut, kankeus, reumaattiset kivut, ihottumat, mentaalisten kykyjen rappeutuminen etenkin muistinmenetys ja huono keskittymiskyky, tinnitys, väsymys ja syvä uupumus (moni joutui vuodepotilaaksi).

Euroopan komission alainen Scientific Committee on Health and Environmental Risks (SCHER, Terveys- ja ympäristöriskien tieteellinen komitea) kuuli tiedemiesten ja johtavien terveys- ja ympäristöasiantuntijoiden muodostamaa ryhmää, joka toi komitealle uutta tietoa ja uusia todisteita juomaveden fluoraamisen vaaroista. Ryhmän mukaan juomaveden fluorivahingoittaa hampaita, mutta on vahingollista myös aivoille, munuaisille, kilpirauhasen toiminnalle ja hormonitasapainolle. Jo ennen tiedemiesten ja asiantuntijoiden lausuntoa SCHER on epäröinyt suosittaa veden fluorausta todeten mm. että fluoraus on alkeellinen ja varsin tehoton systeeminen fluorihoito hammaskarieksen ehkäisemiseksi (VOICE: September 2010; http://voiceireland.org/general-news/eu-commission-hearing-exposes-fatal-flaws-in-water-fluoridation/).

Lähteet: What Doctors Don´t Tell You, maaliskuu 1999, heinäkuu 2000, elokuu 1996, joulukuu 1998, kesäkuu 1998, lokakuu 2002/ ARNTRA – The Arthritis and Rheumatism natural Therapy Research Association, Newsletter, summer 1999/Aliments naturels, dents saines, M-H Béguin, Edition de l´Etoile, Sveitsi, 1979, What Doctors Don´t Tell You, marraskuu  2010.

error: Content is protected !!